Synodaalikokoukset

Hiippakunnallisia pappeinkokouksia eli synodaalikokouksia pidettiin Suomessa jo keskiajalla. Uudenajan alussa niistä muodostui piispalle kuuluneen opetusvallan keskeisiä foorumeita. Säätypappeuden aikana synodaalikokouksilla oli myös kirkkohallinnollisia tehtäviä esimerkiksi hiippakunnan papiston edustajien valinnassa. Kokousten luonne alkoi muuttua 1800-luvun puolivälin jälkeen: keskustelu ajankohtaisista kirkollisista asioista muodostui kokouksen pääsisällöksi. Samalla luovuttiin vuosisataisesta perinteestä julkaista synodaaliväitöskirja latinaksi.

Piispa kutsuu hiippakunnan papit ja lehtorit synodaalikokoukseen vähintään joka kuudes vuosi. Voimassaolevan kirkkolain mukaan synodaalikokouksen tehtävänä on käsitellä teologisia kysymyksiä, seurakuntien hoitoa ja muuta kirkon toimintaa ja hallintoa koskevia asioita.