Maustakaa, säilyttäkää, sytyttäkää!

21.10.2018

Piispa Teemu Laajasalon saarna Helsingin Mikaelinkirkon 30-vuotisjuhlamessussa 21.10.2018

Jeesus sanoo:
    ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
    Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

Matt. 5: 13-16

 

Arvoisa juhliva seurakunta, Hyvät Mikaelin seurakuntalaiset,

 

vuoden 1988 kevät oli Helsingin piispa Samuel Lehtoselle vihkimisten kevät. Hän oli maaliskuusta alkaen vihkimässä ensimmäisiä naisia papeiksi Suomen evankelisluterilaisen kirkon palvelukseen. Ja samana keväänä, 7. päivä toukokuuta, kuukauden välein toimitettujen pappisvihkimysten keskellä, vihki piispa Lehtonen käyttöön myös upouuden ja modernin kirkon itähelsinkiläisen jumalankansan kokoontumispaikaksi. Tämän kirkon.

 

Ja nyt, ystävät, me saamme juhlia jo kolmekymmentävuotiasta Mikaelinkirkkoa ja samalla tämän hienon seurakunnan monimuotoista ja monella tavalla vireää elämää!

 

***

 

Minulla on tähän kirkkoon ja seurakuntaan aivan erityinen suhde. Ehdin olla tämän ja sitä edeltävän jakamattoman seurakunnan jäsenenä yhteensä melkein 20 vuotta. Asuin lapsuudessani Rekitiellä ja Uussillantiellä. Alkuvuodesta tuosta Keinutieltä palvelutaloon muuttanut mummoni on ollut seurakunnan jäsen melkein 50 vuotta. Toisen rakkaan läheiseni talo oli Nupikujalla ja hän asui siellä 50-luvulta alkaen lähes kuolemaansa asti. Nämä alueet ovat siis tuttuja ja rakkaita kulmakuntia.

 

Muistan myös, kun seurasin tämän kirkon rakentamista nuorena. Ja muistan kuinka ensimmäistä kertaa tulin uteliaana sisälle. Mellunmäen ostoskeskuksen silloin tuttuun seurakuntakotiin verrattuna muistan paitsi tämän kirkon korkeuden ja avaruuden myös erityisesti sen, että kirkon sisääntulo oli jotenkin olohuoneenomainen. Ei ole Mellunkylän tilan matalaa kattoa, mutta on tuttu ja sama matala kynnys, niin matala, että melkein kuin puolivahingossa huomaakin olevansa jo alttarilla.

 

***

 

Tähän Mikaelinkirkon juhlapäivään sopii osuvasti, että päivän evankeliumissa Jeesus antaa ohjeita opetuslapsilleen kristittynä olemisesta. Jeesus kutsuu seuraajiaan maan suolaksi. Siis suolaksi. Jeesus ei sano opetuslapsilleen, että te olette kuin suola. Jeesus sanoo, että te olette suola. Jotta voisimme ymmärtää, mitä Jeesus haluaa meille kertoa on syytä kysyä, millainen suola on – mitä suola tekee. Suolalla on ainakin kolme tehtävää. Kaksi niistä on ilmeisiä ja tuttuja. Kolmas sen sijaan on yllättävä, mutta ehkä tässä ajassa ja tänä juhlapäivänä juuri se kaikkein tärkein.

 

***

 

Suolan ensimmäinen tehtävä on maustaa. Me tiedämme, kuinka pienikin määrä suolaa muuttaa ruuan maun. Suolan avulla muut mausteet ja eri raaka-aineet pääsevät oikeuksiinsa. Niiden maku syvenee ja ateria muuttuu paremmaksi. Vastaavasti suolan puute voi jättää muuten hyvän ruuan tylpäksi. Toisaalta liiallinen suolan määrä tekee ruuan syömäkelvottomaksi.

 

Mitä tämä suolan tehtävä voisi tarkoittaa kristityn kannalta? Meidän tehtävämme on saada Jumalan lupaukset maistumaan aivan tavallisessa arjessa. Kuten kirkko on muistutus taivaasta tavallisten talojen keskellä, voi jokainen kristitty olla muistuttamassa Kristuksesta. Maan suolana oleminen tarkoittaa, että pienikin todistus uskosta Kristukseen, pienikin rakkauden teko ja rukous lähimmäisen puolesta voi saada aikaan suuria. Vaikutus on aluksi ehkä piilossa ja näkymättömissä – kuten ruokaan liuennut suola. Mutta lopulta vaikutus kasvaa niin suureksi, että se paljastuu, eikä sitä voi olla enää huomaamatta. Sitä ei voi olla maistamatta.

 

Suola mausteena herättää myös sopivalla tavalla janoa. Kun me olemme maan suolana, me olemme janon herättäjiä. Rakkauden teoilla, rukouksella ja todistuksella me herättelemme evankeliumin janoa. Siis kiinnostusta, halua kuulla lisää. Me muistutamme, että on jotain enemmän. Jotain salattua ja pyhää. Jotain, jonka äärelle sielu kaipaa. Jotain, joka voi sammuttaa janon elävällä vedellä.

Suolana oleminen on siis ensimmäiseksi maustamista.

 

***

 

Suolalla on toinen ilmeisen tuttu tehtävä. Suola säilyttää. Tässä ajassa, jossa meillä on jääkaapit ja pakastimet, ei tämä suolan ominaisuus ole enää niin paljon esillä. Mutta ennen jääkaappeja suola on ollut aivan oleellinen tekijä siinä, että ruoka ylipäätään säilyy syömäkelpoisena.

 

Kristityn elämän kannalta tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitää säilyttää Jeesuksen opetukset. Meidän pitää opettaa ihmisiä noudattamaan kaikkea sitä, mitä Jeesus on käskenyt meidän noudattaa. Me emme julista omasta päästämme vaan välitämme eteenpäin meille uskottua hyvää sanomaa.

 

Säilyttäminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei yhtään mikään saisi muuttua. Meidän on pysyttävä paitsi Sanassa myös ajassa. Tämänkin kirkon arkkitehtuuri ja kirkkotaide ravistelivat kolmekymmentä vuotta sitten tuoreudellaan. Uusissa tilanteissa tarvitaan uusia keinoja, jotta kaikkein tärkein säilyy tavoitettavissa. Nimittäin se, mikä ei saa muuttua, jonka välittämiseen kaikki tähtää – sanoma Jumalan rakkaudesta ja syntien anteeksiantamuksesta.

 

Tänään vietetään myös Uskonpuhdistuksen muistopäivää. Martti Luther ja reformaattorit toimivat meille esikuvana säilyttämisen ja uudistamisen vuorovaikutuksesta. Reformaattorit kokivat, että evankeliumin ydinmaku on päässyt hautautumaan erilaisten sivumakujen alle. Kirkon asioita piti uudistaa, jotta tärkein – sanoma syntisen vanhurskauttamisesta Jumalan armosta  – voitaisiin säilyttää ja tuoda tuoreesti esille. Tänäkin päivänä meidän on syytä pysyä valppaana ja kysyä, mitkä ovat ne asiat, jotka estävät ihmisiä kuulemasta ilosanomaa, hyvää uutista kaikelle kansalle.

Suolan kaksi ensimmäistä ja ilmeistä tehtävää on siis maustaa ja säilyttää.

 

***

 

Viimeinen ja ehkä yllättävin suolan kolmesta tehtävästä on sytyttäminen. Jeesuksen aikana uunien pohjalle laitettiin suolalevyjä ja vasta niiden päälle palavaa ainetta. Suola on ollut siis sytykettä.

 

Vaikka tällainen suolan käyttötarkoitus on meille vieras, sopii ajatus väkevästi Jeesuksen seuraajiin. Meidän tehtävämme on olla lähimmäistemme elämässä sytykkeenä Hengen tulelle. Meidän tehtävämme on auttaa pienen hapuilevan liekin syttymisessä – meidän tehtävämme on antaa väline, jolla ihmisten elämässä Kristuksen liekki voisi syttyä ja palaa.

 

Täällä Mikaelin seurakunnassa tehdään paljon sellaista sytytystyötä, josta muualla voidaan ottaa oppia. Täällä on esimerkiksi todella vaikuttavaa Saapas-toimintaa, kasvatus- ja nuorisotyötä ja diakoniaa. Paikallisuus ja alueen monikulttuurisuus otetaan täällä esimerkillisen hyvin huomioon. Seurakunnalla on laajat yhteydet alueen muihin toimijoihin: seurakunta näkyy ja kuuluu paikallisessa elämässä. Kaikki tämä on rakentamassa alustaa Hengen tulen roihahtamiselle, ohjaamassa ihmisiä messuun ja alttarille.

 

On kuitenkin aivan oleellista muistaa, ettei suola itsessään ole koskaan tuli. Suola ei ole edes välttämätöntä tulelle. Tuli ei tule suolasta. Se on vierasta, se on Jumalan tulta. Tuli on aina Jumalan teko.

 

Mutta suola voi olla tulen palveluksessa, aivan kuten suola on ruuan palveluksessa maustaessaan ja säilyttäessään. Suola toimii siis parhaiten aina silloin, kun se ei ole itse esillä vaan antaa tilaa jollekin muulle. Maan suola kääntää katseet aina kohti taivasta.

 

***

 

Rakkaat Mikaelin seurakuntalaiset,

 

olkaa te siis maan suolana ja maustakaa. Olkaa te niitä, jotka maustavat rakkauden teoilla tämän alueen elämää myös tulevina vuosikymmeninä; niitä, jotka tuovat moninaisin keinoin ilosanoman ostareille ja olohuoneisiin.

 

Olkaa te siis maan suolana ja säilyttäkää. Olkaa te niitä, jotka säilyttävät muuttumattomana lupauksen pelastuksesta; niitä, jotka eivät tuo esille itseään vaan Kristuksen pysyvää armoa ja rakkautta.

 

Ja rakkaat seurakuntalaiset, olkaa te siis maan suolana ja sytyttäkää. Olkaa te niitä, jotka sytyttävät; niitä, joiden suuri unelma on nähdä koko kaupunginosa Hengen liekin hehkuvassa valossa.

 

Aamen.