Saarna Hengen uudistus kirkossamme 40-vuotisjuhlamessussa

5.8.2018

5.8.2018 Ylistysmessu Turun Mikaelin kirkossa. Saarna ja pappi Timo Pöyhösen tehtävään siunaaminen.

Matt. 11: 20-24

Jeesus alkoi soimata niitä kaupunkeja, joissa hän oli useimmat voimatekonsa tehnyt, siitä etteivät ne olleet tehneet parannusta:
    ”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos teidän kaduillanne tehdyt voimateot olisi tehty Tyroksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin ja tuhkaan ja kääntyneet. Minä sanon teille: Tyros ja Sidon pääsevät tuomiopäivänä vähemmällä kuin te.
    Entä sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka! Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä. Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä.”

 

Rakkaat ystävät, hyvä ylistysmessuväki.

 

Onpa hienoa saada olla mukana Hengen uudistuksen kesäjuhlilla ja Mikaelin seurakunnassa. Loppukesä on ollut kuuma, mutta täällä kyllä lämpiää myös mieli, sielu ja sydän. Mikaelin seurakunta on yhtenä paikallisseurakuntana upea esimerkki siitä, miltä näyttää, kun tapahtuu uusia, ennakkoluulottomia asioita – esimerkki siitä kuinka Hengen innostava tuuli voi puhaltaa paikallisseurakunnassa.

 

Ja onpa aivan erityisen hienoa saada olla asettamassa uuteen tehtävään Timo Pöyhöstä, Hengen uudistuksen ja yhteisön rakentamisen Grand Young Mania. Timo on ollut uudistamassa niin Hengen uudistusta kuin paikallisseurakuntia. Timo on hyvin harvinainen pappi, jolla on oikeasti näyttöjä siitä, että kirkkoa voi uudistaa, eikä vain sanoilla vaan myös teoilla.

 

Tiedän itse omasta kokemuksesta, miten vaikeaa uudistaminen voi olla. Viimeisten kymmenen, viidentoista vuoden ajan työtäni on ohjannut näky siitä, kuinka me voisimme olla kiinnostuneita niistä, jotka eivät ole kiinnostuneita meistä? Kuinka me voisimme mennä maailmaan etsimään sairaita eikä terveitä? Kuinka me voisimme huomata, että olemme keskittäneet katseemme siihen yhteen lampaaseen, vaikka meiltä on kadonnut ne 99 lammasta?

 

Noin viisitoista vuotta sitten innostuin nuorisotyössä olleen kollegani kanssa kutsumaan seurakunnan rekistereitä hyödyntäen koko nuorten aikuisten ikäluokan iltatilaisuuteen. Meille heräsi kirkas näky. Meillähän on loistavat rekisterit – miksi emme hyödyntäisi niitä! Päätimme järjestää tilaisuuden, johon kutsutaan henkilökohtaisesti kirjeellä. Varasimme Helsingin tuomiokirkon kryptan, Helsingin varmasti keskeisimmän ja helpoiten löydettävän kirkollisen tilan. Varasimme myös paljon ruokaa, hyviä tarjoiluita ja upeita esiintyjiä. Teimme ikäryhmäpoiminnan seurakunnan jäsenistä ja lähetimme kirjeellä henkilökohtaisesti noin 5 000 kutsua. Me olimme innostuneita! Palosuunnitelmat oli tehty, turvallisuusasiakirjat täytetty, hätäpoistumistiet katsottu. Suuri ilta koitti ja odotimme kryptan pääovella valmiina ottamaan henkilökohtaisen kutsun saaneet ihmismassat vastaan.

 

Paikalle tuli yksi ihminen. Eikä hän ollut saanut kutsua. Hän etsi vessaa. Vastasimme siis johonkin hätään, mutta emme sielunhätään.

 

Muistan, kuinka myöhemmin toinen vanhempi kollegani sanoi pettyneenä, että mikään ei auta: vaikka nämä nykyajan nuoret aikuiset kävisi hakemassa taksilla kotoa ja tarjoaisi ilmaiseksi kaljaa, eivät he silti olisi kiinnostuneita. Muistan hämmennyksen ja pettymyksen yhä edelleen.

 

***

 

Hyvät ystävät, päivän evankeliumissa me kohtaamme missiokierrokseensa pettyneen Jeesuksen. Jeesuksen, joka ei säästele sanojaan. Jeesuksen, joka syyttää ja soimaa. Jeesuksen, jonka puheista paistaa ärtymys ja turhautuminen. ”Korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka!” Jeesus jylisee. Useissa kirkkovuoden evankeliumeissa vähintäänkin häivähtää jossain kohdassa armo, mutta tämän päivän sanat tuntuvat vain ja ainoastaan erityisen kohti käyviltä, ravistelevilta ja lakihenkisiltä.

 

Me voimme tietenkin ajatella, ettei päivän evankeliumin ankara viesti koske meitä. Mehän uskomme Jeesukseen. Me täällä hurmahenkisessä Mikaelin seurakunnassa ja Hengen uudistuksen hurskaissa piireissä voimme rauhassa asettautua Jeesuksen vierelle päivittelemään noita epäuskoisia kaupunkeja ja niiden paatuneita ihmisiä. Me voimme onnitella itseämme siitä, että olemme oikealla puolella.

 

Mutta millaisia olivat nuo Jeesuksen soimaamat kaupungit: Korasin, Betsaida ja Kapernaum? Oliko Korasin erityinen paheiden pesä, oliko Betsaida turmion tyyssija? Ei suinkaan. Betsaida oli kalastuksen tärkeä keskus ja Korasin vain pieni kylä. Myös Kapernaum – tuo Jeesuksen ja opetuslasten kotikaupunki – oli lähinnä kalastajakylä.

 

Kapernaumista käsin Jeesus teki matkoja muihin kyliin ja kaupunkeihin. Kapernaumissa Jeesus vapautti miehen saastaisesta hengestä. Kapernaumissa Jeesus paransi miehen surkastuneen käden. Kapernaumissa Jeesus herätti Jairoksen tyttären kuolleista.

 

Ja silti juuri Kapernaumille Jeesus sanoo: ”Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka!” ja ”Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä.”

 

Kun Jeesus vertaa Kapernaumia, Betsaidaa ja Korasinia Tyrokseen, Sidoniin ja Sodomaan, hän puhuu todella ankarasti. Tyros, Sidon ja Sodoma ovat paikkoja, joista puhutaan jo Vanhassa testamentissa varoittavaan sävyyn. Jeesuksen kuulijoiden on täytynyt todella hätkähtää, kun Jeesus sanoo jopa näiden pahamaineisten kaupunkien pääsevän tuomiopäivänä vähemmällä.

 

***

 

Jeesuksen kovat sanat kertovat, että Hän oli pettynyt työnsä tuloksiin. Hän oli tehnyt ihmeitä, mutta ihmiset eivät vain tehneet parannusta. Pettymys kuuluu Jeesuksen soimauksessa. Mitä he vielä halusivat? Eikö heille mikään riittänyt? Eikö edes kuolleista herättäminen saanut kaupungin ihmisiä kääntymään?

 

Olivatko Kapernaumin, Betsaidan ja Korasinin ihmiset sitten jotenkin erityisen paatuneita ja jumalattomia? Se ei tunnu todennäköiseltä. Luultavasti he olivat aivan tavallisia juutalaisia. Ehkä he olivat vain jumiutuneet perinteisiin käsityksiin siitä, missä Jumala kohdataan ja miten Jumala toimii. Ehkä kaupunkilaiset eivät hyväksyneet Jeesuksen ihmeitä oikeiksi voimateoiksi, koska ne mursivat jotain tuttua ja turvallista.

 

Evankeliumeissahan kerrotaan useista tilanteista, joissa ihmiset epäilevät Jeesusta juuri sen takia, ettei Hän mahdu ennakkokäsityksiin Messiaasta: ”Ei kai Messias Galileasta tule!” ”Eikö tämä ole se rakennusmies, Marian poika, Jaakobin, Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli?”

 

Jeesuksessa Jumala ilmestyi ihmisten keskelle täysin yllättävällä ja ennen kuulumattomalla tavalla. Siinä oli varmasti sulateltavaa hurskaammallekin synagogassa kävijälle.

 

***

 

Hyvät ystävät, rakas ylistysmessuväki, onko niin, että myös meidän luterilaisessa kulttuurissamme on jotain samaa kuin Jeesuksen soimaamissa kaupungeissa? Olemmeko mekin jo tyytyneet siihen, miten asiat ovat aina ennenkin olleet? Olemmeko me jääneet kulkemaan tuttuja ja turvallisia polkuja sen sijaan, että kääntymyksen palo saisi temmata meidät mukaansa?

 

Tässä salissa on varmasti paljon ihmisiä, jotka ovat astuneet rohkeasti uutta ja tuntematonta kohti, antaneet Hengen ohjata askeliaan. Ja se on hienoa, me tarvitsemme Hengen paloa. Tämä kirkko tarvitsee Hengen paloa.

 

Samalla myös tässä salissa olevien on syytä kysyä itseltämme, millä tavalla Hengen palo näkyy. Kuinka lamppumme loistaa ja kuinka Jumalan valo näkyy kaupunkiin rakkauden sanoissa ja teoissa. Vai näkyykö? Katekismuksessahan meille opetetaan, että hyvät teot eivät ole pelastuksen edellytys vaan pelastuksen seuraus. Millä tavalla tänään koolla olevan porukan tulenpalavasta Jeesuksen lähellä elämisestä seuraa hyviä tekoja? Kuinka pelastuksen seuraukset omassa elämässämme näkyvät ja julistavat armahtavaa Kristusta?

 

Tässä, hyvät ystävät, on meillä jokaisella nöyrtymisen paikka. Tänään meidän täytyy kysyä myös itseltämme, mistä Jeesus voisi soimata meitä tänä päivänä. Onko meissä jotain samaa kuin Jeesuksen soimaamien kaupunkien asukkaissa? Entä jos me emme olekaan valmiita tekemään parannusta?

 

Melkein 10 miljoonaa ihmistä kuolee joka vuosi nälkään tai aliravitsemukseen! Lapsia kuolee jatkuvasti veden puutteeseen, lääkkeiden puutteeseen! Tuhansia ihmisiä hukkuu Välimereen, kun he tavoittelevat inhimillisen elämän edellytyksiä! Koko elämäntapamme ylittää maapallon ekologisen kantokyvyn – me olemme kyllä viljelleet, mutta emme varjelleet!

 

Nämä kaikki ovat asioita, jotka meidän pitäisi osata hoitaa kuntoon. Hyvät ystävät, miksi me emme verhoudu säkkiin ja tuhkaan? Miksi me emme käänny ja tee parannusta?

 

***

 

Tämän päivän evankeliumi on ankaraa tekstiä. Sen ensimmäiset sanat ovat ”Jeesus alkoi soimata”. Viimeisenä todetaan, kuinka ”Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä”. Onko päivän evankeliumi siis vain lakia? Onko siitä löydettävissä myös armo?

 

Hyvät ystävät, armo on siinä, että sama Kristus, joka soimaa ja syyttää, on Kristus, joka kantaa synnit ristille ja armahtaa! Sama Kristus, joka on pettynyt ja turhautunut, on Kristus, joka haluaa antaa uuden mahdollisuuden! Sama Kristus, joka jylisee tuonelasta, on Kristus, joka ylösnousemuksellaan taluttaa meidät  taivaaseen!

 

Ei Jeesus ollut pettynyt itsensä vuoksi. Hän oli pettynyt ihmisten vuoksi. Jeesuksella oli huoli ihmisistä, ei itsestään. Hän halusi antaa ihmisille yltäkylläisen elämän. Hän halusi, että ne kaupungit, jotka olivat täynnä tuttuja ja rakkaita ihmisiä voisivat saada ilon, vapauden ja armon.

 

Ei kysymys ollut siitä, että Jeesus haluaisi Kapernaumissa näyttää ihmisille ihmeellisiä temppuja. Kun Jeesus herätti Jairoksen tyttären henkiin, hän halusi näyttää kaikille, että Jumalan rakkaus on kuolemaakin väkevämpi. Kun Jeesus paransi surkastuneen käden, hän halusi näyttää, että Jumala haluaa hyvää aivan jokaiselle. Kun Jeesus vapautti miehen saastaisesta hengestä, hän halusi näyttää, että Jumalalla on valta vapauttaa meidät pahan vallasta. Hän oli koko toimessaan kärsivän, keskeneräisen ja kuolevan ihmisen puolella ja ihmistä varten.

 

Ja tästä rakkaat Hengen uudistuksen ystävät, hyvä hurskas seurakunta on kysymys myös tänään – tämän varassa meidän julistuksemme seisoo tai kaatuu: Kuinka me osaamme tämän päivän tavalliselle ihmiselle näissä meidän kaupungeissamme kertoa, uskottavasti ja rakkaudellisesti, että juuri hänen elämänsä huolet Jeesus haluaa ottaa kannettavaksi? Että juuri hänen elämänsä mahdottomuudet Jeesus haluaa tehdä mahdolliseksi? Että juuri hänen sairautensa Jeesus haluaa parantaa? Että juuri hänen syntinsä antaa anteeksi? Että juuri hänen kuolemansa muuttaa iankaikkiseksi elämäksi?

 

Kaikessa toiminnassaan Jeesus halusi rakastaa ja johdattaa ihmisiä rakastavan Isä Jumalan yhteyteen. Meidän tehtävämme on tehdä sama täällä – uskottavasti ja rakkaudellisesti kertoa ja johdattaa ihmisiä kaiken hyväksi muuttavan Jumalan yhteyteen.

 

***

 

Tänään tässä salissa on ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä halunneet johdattaa ihmisiä Jumalan yhteyteen. Ihmisiä, jotka ovat antaneet koko elämänsä Kristuksen kirkon rakentamiselle. He ovat olleet monta kertaa tilanteissa, joissa ihmiset eivät ole tulleet jostakin syystä kosketetuiksi. Tilanteissa, joissa ihmiset eivät ole vastanneet kutsuun. He ovat tunteneet tuskan sisällään ja kysyneet: miksi ihmeessä tämä maailma ei halua ottaa ilosanomaa vastaan! Kutsuin 5000, yksi tuli. Kyllä me tässä salissa olevat saamme tästä tunteesta kiinni.

 

On lohdullista ja armollista muistaa, että jos ihmeitä tehnyt Jeesuskaan ei kyennyt herättämään kaikkia uskon iloon ja parannuksen mielenmuutokseen, niin ihan heti sen ei tarvitse edes Hengen uudistuksen väkevältä väeltä onnistua, vaikka paljon väkevämmin Henki ei puhaltaa voikaan.

 

On armollista tietää, ettei Jumalan tapa toimia ole meidän käsissämme. Jumala yllättää, Jumala toimii odottamattomasti! Uskon vahvuus on aina uskon kohteessa. Ihminen on pieni ja Jumala on suuri. Jumalan Henki puhaltaa missä tahtoo. Pyhä Henki ei ole kuin betonipatsas, jonka ympärille me voisimme asettautua.

 

Ei! Jumalan Henki on Elävän Jumalan Henki! Jumalan Henki on uudistava Henki! Jumalan Henki kutsuu meitä rakentamaan uudistuvaa kirkkoa. Kirkkoa, joka vastaa ajan haasteisiin. Kirkkoa, joka kutsuu jatkuvasti uusia ihmisiä Sanan ja sakramentin, parannuksen ja armon äärelle. Kirkkoa, joka on kiinnostunut  tavallisesta arjesta, tavallisista ihmisistä ja tavallisista kaupungeista. Kirkkoa, joka haluaa puhua Jeesuksesta, jonka toinen nimi ei ole ahdistaja vaan Vapahtaja.

 

***

 

Meidän rakas kirkkomme on täynnä ihmisiä, jotka ovat ammattiajattelijoita, ammattisuunnittelijoita ja ammattipuhujia. Mutta meillä on todella vähän ammattitekijöitä. Timo hyvä, sinulla on ainutlaatuiset ja yksiselitteiset näytöt siitä, että Sana on tullut lihaksi. Sinulla on ainutlaatuiset ja yksiselitteiset näytöt siitä, että kirkko voi uudistua ja uskovien yhteisöjä voi yhä syntyä.

 

Haluan tässä sanoa, että olen iloinen siitä, että kaikkien niiden pettymysten jälkeen, joita sinulla on evankelisluterilaista kirkkoa kohtaan ollut, olet halunnut taistella sen puolesta, että tässä kirkossa on yhä mahdollisuus rakentaa uusille ihmisille uusia paikkoja päästä Jeesuksen omaksi. Rukoilkaa rakkaat ystävät Timon ja perheen puolesta. Kannustakaa ja tukekaa. Upeat ajat ovat edessä, mutta ne vaativat voimia.

 

Hengen uudistus on nimenomaan Hengen uudistus kirkossamme. Me olemme samassa rintamassa, yhdessä me saamme kirkkona todistaa Kristuksesta. Hengen uudistus haluaa ”tukea ja rakentaa Pyhän Hengen voimassa eläviä yhteisöjä ja lähettää niiden jäseniä maailmaan”. Tämä Hengen uudistuksen toimintaperiaate sopii ohjeeksi koko kirkolle.

 

Me emme saa jäädä kirkon seinien sisäpuolelle, meidän on lähdettävä maailmaan. Ja vaikka me kohtaamme monenlaisia pettymyksiä, vaikka kaupungit tuntuvat valjuilta ja vastaanottamattomilta eivätkä uudistushankkeemme tuota aina hedelmää, ei meidän tarvitse lannistua.

 

Vaikka luoksemme tulisi edes se yksi ainoa – ja vaikka hänkin tulisi vahingossa – olkaamme rohkeilla mielin valmiina todistamaan Jeesuksen Kristuksen armosta, Isän Jumalan rakkaudesta ja Pyhän Hengen uudistavasta osallisuudesta.

 

Tämä olkoon Timo rohkaisuksi sinulle ja tämä olkoon rohkaisuksi rakas Hengen uudistuksen väki liikkeen seuraavalle raamatulliselle neljänkymmenen vuoden jaksolle!

 

Aamen.