Työkierto on edullisinta jatkokoulutusta

12.9.2017

Reijo Liimatainen kannustaa kokeilemaan työkiertoa oppimisen ja työssä viihtymisen välineenä.

Jokaisen ammattilaisen kehityskaareen kuuluu, että työtehtäviin muodostuu sopivaa rutiinia. Joka asiaa ei tarvitse selvittää juurta jaksaen, vaan voi luottaa omaan osaamiseensa. Jossain vaiheessa on sitten edessä tilanne, että uutta opittavaa on huomattavasti vähemmän kuin työtehtäviä. Rutiinit pyörittävät arkea niin kotona kuin töissäkin.
 
Kirkko tarjoaa työntekijöilleen poikkeuksellisen paljon koulutustilaisuuksia. Neuvottelupäivät (vuoden 2018 koulutusohjelmassa uudella nimellä ”verkostotapaamiset”) kurkistavat ajan ilmiöihin ja pitkiä, syventäviä ohjelmia löytyy Kirkon koulutuskeskuksesta. Aikuisen oppimiselle kurssimuotoinen koulutus ei kuitenkaan ole vaikuttavin toimintatapa.
 
Syvällisintä oppiminen on – sellainen joka vaikuttaa myös asenteisiin - oman työn ääressä läpikäytävät uudet haasteet tai prosessit. Vielä syvällisempää oppiminen ja oivaltaminen on, kuin omia rutinoituneita työtapoja pääsee sovittamaan uuteen ympäristöön. Tulee konkreettisia havaintoja: ”Aha. Tämän minä osaan.” Ehkä tulee vastaan tilanteita, jossa huomaa omaksuneensa työn rutiineita sattumanvaraisesti. Noviisina ei paljon vaihtoehdoista tiennyt.
 
Meillä olisi hyvät mahdollisuudet toteuttaa työkiertoa kirkossa. Se on kaikkein edullisinta jatkokoulutusta! Työtehtävissä löytyy riittävästi samankaltaisuutta eri seurakunnissa. Kuitenkin työkulttuureissa vallitsee laaja kirjo. Naapuriseurakunnat ovat harvoin vertaisia työn tekemisen edellytyksissä. Väkimäärä, puitteet, työilmapiiri ja johtamiskulttuuri eroavat hyvin paljon. Se, miten oma osaaminen solahtaa yhteen muiden kanssa on aina arvoitus.
 
Kymmenen vuotta yhdessä tehtävässä olisi optimaalinen ajattelutapa työn ja viihtymisen kannalta. Kirkon tulevaisuusohjelmissa haaveillaan määräaikaisista johtotehtävistä. Hyvin kannatettava ajatus. Toki on kunnioitettavaa, että palvelee uskollisesti tutussa seurakunnassa. Työkierto olisi tässä tapauksessa paras väline uuden oppimiseen. Vuosi pari kylässä muualla ja sitten paluu tuttujen ihmisten pariin.
 
Käytännössä työkierron toteuttaminen vaatii neljän koplaa: kaksi työntekijää ja heidän esimiehensä. Luottamuselimet suhtautuvat yleensä myönteisesti ja hallinto järjestää muodollisuudet kuntoon. Erityisen joustavaa työkierron järjestäminen on pappien kohdalla, jossa kapitulin virkamääräykset napsahtelevat tarkasti kohdilleen. Sekin etu näissä kierroissa on, että niissä välillä avautuu saumoja myös uudelle työntekijälle. Tarvitsemme myös uusia työntekijöitä joukkoomme, vaikka kokonaisuudessa työntekijämäärämme vähenee.