Piispa Irja Askolan saarna ordinaatiomessussa

20.5.2017

Helsingin Vanhakirkko 20.5.2017 klo 12.30

Jesaja 32: 15-20

 

Oi, mikä ihana maisema tästä tekstistä aukeaakaan. Horisontti hehkuu ilosta eikä värise pelosta.

Uhkakuvien sijaan Jumala tarjoaa eteemme kuvan, jossa ilo avautuu ja luottamus laskeutuu keskellemme.

Se on vaikeaa juuri nyt; mediaviestien äärellä koemme, että erityisen vaikeaa juuri nyt, mutta isoäitiemme ja isoisiemme kantavat meissä selviytymisen geenimuistumaa. Kaikenlaista on ollut. Ja kaikenlaisesta on selvitty. Heistä löytyy esikuvia; unohdettuja kertomuksia ja mykistettyjä muistoja. 

Ennenkin on torpissa ja kartanoissa, satamissa ja kylänraiteilla tehty valintoja: rakennanko hedelmätarhaa vai annanko autiomaan saada yhä laajemmat hehtaarit. Viha vai vieraanvaraisuus? Ahdistus vai armahdus? Kyynisyys vai kiitollisuus?

Kaikenlaista tässäkin kirkossa on koettu. Kaikenlaista tämänkin kirkon seinät ovat nähneet, ensimmäisen kerran ihmiset astuivat tähän kirkkorakennukseen vuonna 1826. Tällä kristikunnan jatkumolla me nyt tapaamme - tapaamme itsemme, toisemme ja Jumalan. Tässä monien historiallisten muistojen ja elämänkohtaloiden kirkossa me saamme nyt levätä. Antaa menneitten arpien tai nykyarkemme huolten sulaa; antaa armon auringon lämmittää ja sallia itsellemme hetki Jumalan kanssa. Hän ei kysy, Hän kuuntelee. Sanoittakin.

Raamatun tekstimme tarjoaa meille jokaiselle, toki tänään erityisesti pian papiksi vihittäville. Vision, joka peittoaa ja selättää kyräilyn, kyynisyyden ja kylmyyden. Jumalan toive on teistä, te uudet papit, että te toteutatte omalle tavallanne tätä Jesajan profetiaa. Autiomaat Afrikassa, mutta myös omien kaupunkiemme keskustassa tai lähiökortteleissa voivat muuttua hedelmätarhoiksi. Mitä se merkinneekään? Sen tietävät kristityt, jotka kulkevat sinne, jossa ihmisen sisin on autiomaata tai vaadittujen suoritusten peltotilkku satoa vailla.  

Ystävät, meillä ei ole epätoivon lippua matkavarusteenamme eikä sanavarastossamme uhkakuvien valtaa.  Meillä on – niin, mitä meillä on?  Meillä on turvallisuus ja luottamus Jumalaan, joka viittoo meitä tarjoamaan tätä turvallisuutta kaikille ja kaikenlaisille. 

Kuulemamme Raamatun teksti kertaa sanoja, joista meillä vajetta. Tekstimme toistaa sitä, mistä meillä puute. Teksti muistuttaa ”turvallisuudesta, levollisesta luottamuksesta, rauhasta, turvallisista asuinsijoista, huolettomista leposijoista ja autiomaan muuttumisesta hedelmätarhaksi”. Tämä on Jumalan luottamus meihin, meihin erilaisiin ja kaikenlaisiin ihmisiin.  Jokaisella meillä on lepo ja lupa luottamukseen. Meillä on kutsu ja tehtävä tehdä omalta osaltamme autiomaan ankeuteen tilaa ilolle, luottamukselle ja autiomaan muuntumiselle hedelmätarhaksi. Se on mahdollista!  

Jumala on armollinen ja Hän kutsuu meitä luottamuksen talkoisiin ja hyvien hedelmien tuottamiseen. Tämä Raamatun teksti kutsuu meitä sen pienen portin äärelle, jossa oma autiomaamme tarvitsee armahduksen vitamiina tai jossa suljetut ovet kutsuvat meitä portinvartijoista portinavaajiksi.