Kuuden kirjaimen salaisuus

21.5.2017

Piispan saarna 21.5.2017 Senaatintorin juhlamessussa Kirkon musiikkijuhlilla.

 

 

 

 

Ihanaa, kaunista ja koskettavaakin se,

että meitä on tänään näin paljon koolla.

Yhdessä! Erilaisina, kaikenlaisina.

Yhdistääkö meitä mikään?

Yhdistääkö, kun erilaisuutemme on havaittavissa nopeastikin ympärilleen vilkaisemalla?

Ikä, kasvojen ilmeet, ihon väri.  Erilaisia.

Elämäntarinat, koetut haavat,

kätketty häpeä tai ilon ja kiitollisuuden syke. 

Niistäkin jokaisella meistä omin

ja ainutlaatuinen kertomuksemme.

Jokaisella tarinansa kerrottavana, se ainutlaatuinen.

Erilainen kuin kenelläkään muulla tällä torilla. 

Voiko olla mitään, mikä meitä yhdistää,

meitä tänään torille tulleita?

 

Voisiko se olla tänään tällä torilla kuusi kirjainta:

R -U –K- O- U- S. -  Ai rukous?

 

Arvelen, että lähes salaisesti meitä yhdistävät nuo kuusi kirjainta. Huomaamattammekin.

Olemme eri tavoin ja erilaisin muistoin tässä kuuden kirjaimen sanakoosteessa mukana.

Joku muistaa turvallisen iltarukouksen,

toinen taas pelottelevat kauhukuvat uskovien rukouksista.

Joku muistaa aavistuksen rauhasta, kun Pyhä hipaisi; hautausmaalla tai kastetilanteen herkistäessä.

Joku muistaa ilon kutkutusta ja helpotuksen hyrinää – silloin lähetti kiitosvilkutuksen Jumalalle.

Joku muistaa sanattoman,

halvaantuneen hetken: vain huokaus Jumalan puoleen.

 

Prayer is both corporate and public.

And today millions of people will join together in the Lord's Prayer, which we have just heard.

In the islands of Asia this prayer was spoken today before we awoke. And after our mass, on the other side of the world, others are preparing to say it.

We are bound in a global chain of prayer.

 

Bönen är samtidigt både offentlig och global samt privat och intim.

På detta torg finns i dag böner som inte berättats;

de första bokstäverna och bisatserna i en bön.

Alla dessa våra böner får i dag sammansmälta med musiken, i vår stads och vårt eget unika livs verklighet.

 

Pitäjänmäen Kamarikuoron lukemana kuulimme Jeesuksen näkökulmaa rukoukseen.

Minua koskettaa, opettaa ja inspiroi hänen puheessaan kolme asiaa

- Jumala on kuuloetäisyydellä tavallisten ihmisten keskellä.  Ei ole yhtä oikeaa tapaa rukoilla. 

Puhu Jumalalle, kuten haluat. Linja on auki!

- rukoukselle ei voi säätää etikettiä eikä määritellä sallittuja sanoja; Jumalalle voi kertoa kaikkensa,

olla kokonaisena totta, koko elämäntarinansa kanssa. Ja sanoittakin voi ja saa rukoilla.

Jumala on huoliamme suurempi

ja meidän ankaruuttamme armollisempi.  

- Rukous on lahja meille – Sinulle yksityisesti

ja meille kaikille yhteisesti. Virsissä ja sävelissä, metsäpolulla, bussireitillä tai metromatkalla,

on lohdullista tietää, että joku tänäänkin rukoilee, myös meidän puolestamme. 

Rukous on yhteisön salattu voima

ja ihmisyyden voimallinen vitamiini.

 

Jeesuksen suhde rukoukseen on mutkaton.

Sallikaa, te ihmiset, itsellenne avoin,

konstailematon yhteys Jumalaan.

Suuria sanoja eikä uskon sankaritekoja tarvita;

rukous on jokamiehen ja jokanaisen oikeus.

Tarvitaan vain luottamus.

Luottamus siihen, että me tänään tälle torille kokoontuneina aavistamme,

että erilaisuutemme keskellä hyvä ja armollinen Jumala koskettaa meitä ja hoitaa hellästi huoliamme.

Hänen lupauksensa varassa me jatkamme matkaa.

Jatkamme toisiamme tukien

ja rukouksen lahjasta vitamiinia löytäen.