Piispan saarnameditaatio

21.1.2017

Lapsi- ja perhetyön neuvottelupäivät, Järvenpää 21.1.2017

 

Hanna Remes laulaa (jae 18)

Hän katsoo. Jumala siis näkee. Pelottaako se vai miltä se tuntuu? Jumala, minä haluan nähdä katseesi lempeänä.  Nähdä katseena, joka näkee senkin, mitä kukaan muu minussa ei näe. Liityn esiäitieni ja esi-isieni ketjuun, jotka salassa ja ujosti kuiskasivat Jumalalle huolensa ja tuskansakin. He tarrasivat evakkopolullaan, saunan synnytyslauteilla ja pettuleivän pöydässä tähän rukoukseen: Jumala katsoo, Hän näkee eikä torju heidän rukoustaan. He aavistivat, että Jumalalle voi kuiskata hänkin, joka ei läpäissyt kiertokoulua eikä oppinut Isämeitää ulkoa. Jostakin he muistivat, helmansa kätkyistä he kaivoivat esille sukupolvien voimavaran: ”Jumala katsoo sorrettujen puoleen”.  Jumala katsoo ja näkee.  Hänen katseensa on lempeä silloinkin, kun kirkon katse on muuntanut sen julmaksi ja torjuvaksi.  Jumala katsoo ja näkee; lempein silmin ja hymyilevin kasvoin. Jumala, hiljaa edessäsi muistan esiäitejäni ja esi-isiäni, omiani ja tuntemattomaksi jääneitä: heitä, joiden arkityö ja elämän karu poljento on rakentanut tätä maata ja minunkin elämääni.  Hiljaa edessäsi, Jumala, muistan heitä ja liityn heidän huokauksiinsa.

Hannan laulu (jae 18)

 

Hän katsoo. Jumala siis näkee. Pelottaako se vai miltä se tuntuu? Jumala, minä haluan nähdä katseesi lempeänä.  Nähdä katseena, joka näkee senkin, mitä kukaan muu minussa ei näe. Ajattelen katsettasi kuin taskulamppua pimeässä kellarissa suuntaa hakien. Sinä näet vuosikertojeni tarinat kuin hillopurkit sisimpäni hyllyillä. Ne muistot, joissa ilo yhä tihkuu ja muistojen värinästä hehku vieläkin tallella. Nekin muistot, joita en itse haluaisi muistaa. Ja senkin, jonka olen painanut unohduksen homeeseen. Jumala, valaise Sinä sisäisen kellarini hyllyt ja anna armosi valon tulla osaksi koko elämääni. Anna valosi tehdä minut todeksi ja kokonaiseksi. Jumala, hiljaa edessäsi muistan elämäni matkaa, sen kerroksia ja kulkuni kiemuroita. Hiljaa edessäsi, Jumala, muistan johdatuksesi ja varjeluksesi arkeni askeleissa. Muistan myös anteeksiantosi elämäni karikoissa. Hiljaa edessäsi sallin itselleni levollisuuden, jonka minulle tänäänkin lahjoitat.

Hannan laulu (jae 18)

 

Hän katsoo. Jumala siis näkee. Pelottaako se vai miltä se tuntuu? Jumala, minä haluan nähdä katseesi lempeänä.  Nähdä katseena, joka näkee senkin, mitä kukaan muu minussa ei näe. Sinun katseesi kääntää omaa katsettani. Näkökulma avartuu, uskallus kasvaa. Silloin avaan asenteitani, oveani tai kukkaroani. Vain siksi, että armo on yllättänyt ja sulattanut sementoituneet seinät. Jumalan katse on lämmin katse, voimaannuttava ja hämmentävä. Jos minä kelpaan Jumalalle, miksei joku toinenkin kelpaisi? Jos minulle on tarjolla siunaus, miksei muillekin? Jos minulla on avoin kutsu armoon, miksei toisillakin? Hiljaa edessäsi, Jumala, muistan kutsusi ottaa omat askeleeni armon ja oikeudenmukaisuuden polulla. Hiljaa aavistelen kutsuja, jonne haluat minut nyt johdattaa.

Hannan laulu (jae 18)